kasvu, uudistuminen, voimaantuminen, eheytyminen..kauniita sanoja - yhä kauniimpia ja merkityksellisempiä,
kun sisällään saa tuntea, mitä ne tarkoittavat käytännössä
*
merkillistä, miten kasvin siemenessä on kaikki se tieto,
mitä tarvitaan kasvamiseksi, täyteen mittaan tulemiseksi,
oman tehtävän täyttämiseksi...
onhan se meissä itsessämmekin jossain syvällä sisällä
- usein sitä on vaan niin hukassa
joskus vailla valoa, lämpöä tai ravintoa
on vaikeaa odottaa, sillä kuluu aikaa ennenkuin pääsee idulle
sen jälkeen kasvu onkin jo huimaa
eräänä päivänä sitä pysähtyy taakse katsoen:
juuri näinhän tässä pitikin käydä!
tarvitsin tuota kaikkea ollakseni se mitä tänään olen,
mihin minut on tarkoitettu, kärsivällisesti
hellin käsin kasvatettu, oikein mitoitettu
6 kommenttia:
Oi miten on HYVÄ kirjoitus!!! Pysähdyin ihan miettimään näitä ajatuksia...
kasvaminen tekee joskus kipeää mutta se on välttämätöntä - kasvu on hieno juttu laajemmasta perspektiivistä. tuskallisten vaiheiden jälkeen on palkitsevaa oivaltaa pikkujuttuja omasta elämästä. siksi onkin tärkeää saada pysähtyä, aina ei ole hyvä posottaa eteenpäin liian lujaa vauhtia. voi nimittäin käydä niin, että huomaamatta ajaakin hyvinkin oleellisten (onnelliseksi tekevien) asioiden ohi, eikä ajassa voi peruuttaa!
Kiitos Riikka näistä sanoistasi. Itkien luen tätä, minä äitipolo, joka haluaisi tasoittaa lastensa tietä, poimia jokaisen (tai ainakin suurimmat) kiven pois poluilta.
Omalla kohdalla mutkat ja mäkipaikat on ollut helpompi hyväksyä kasvuun kuuluviksi - lasten kohdalla sen ajatteleminen on haastavampaa... vaikka niinhän se on. He tarvitsevat nämä, kipeätkin kokemukset, kasvaakseen ihmisinä. Huokaan syvään. Ja rukoilen, että lapseni tunnistavat kivun keskellä vahvuutensa ja uskovat Jumalaan ja itseensä.
Minä kiitän sinua. Ja siunaan uuteen päivään. Halauksin Kirsi keltaisesta mökistä.
kirsi saat minut ilosta liikuttumaan. taivaanisi on niin ihmeellinen! tähän hän meidät on asettanut, antamaan ja vastaanottamaan :o) kasvaminen on molemminsuuntaista, lapset kasvattavat vanhempiaan ja vanhemmat lapsiaan (sanoo entinen teiniäiti)
Voi, kuinka kaunista!! Näin se onkin...paljon olen samantyyppisiä asioita vime aikoina miettinyt, aina löytyy pohditavaa lisää ja mietittävä tuttujakin asioita uudestaan, syvemmin ja niistäkin asioista löytyy jälleen uutta mietittävää...
Kaunista viikonloppua sinulle!
Ps. Taidan olla ensivisiitillä blogissasi ja jatkan nyt tutustumista tarkemmin, mutta kaunista on, kaunista...:))
Marge;
kiitos kehuista ja kivaa, että sinäkin löysit tänne!
Elämä on loputon seikkailu ja se tekeekin siitä niin mielekkään. Eikä tarvitse edes lähteä kovin kauas seikkailemaan, vanhoista ja tutuista omista ajatuksista ja perhesuhteista löytyy aina vain uusia, hämmästyttäviä löytöjä. Pidän siitä - täydestä ja rikkaasta elämästä.
Lähetä kommentti