mä vaikka epäilen, niin tänään myönnän sen, on käsissäsi elämäja läpi vuosien menneiden aikojen, oot johdattanut kantaen
mä vaikka pakenin ja sinut unohdin, johdatit mut takaisin
ja taas sun etees jään ihmettelemään, kuinka jaksat ymmärtää
sinä olet polkuni, sinä olet tie
sinun askeleesi mun elämääni vie
risteyksissä matkalla ihan missä lie
näytä tie, näytä oikee tie
sun johdatuksesi on mun toivoni, nyt tässä on mun paikkani
kiitos ja kunnia sinulle Jumala, kun tänään tässä olla saan
mut mihin suuntaan meen, mä sitä kyselen, piilossa on huominen
vaikka edelleen eksyisin pimeyteen, etsithän luokses uudelleen
sinä olet polkuni, sinä olet tie...
tän laulun lopetan, kiitän ja kumarran, on aika uutta kohdata
ja tästä edelleen, mä mihin suuntaan meen, tiedän viet perille
Pekka Laukkarinen
5 kommenttia:
"Tie valmis on, voin löytää sen
keskellä kysymyksien.
On koottu sirpaleenikin
kämmeneen Herran, pieninkin."
Päiväkirjamerkinnästäsi tuli mieleen minun lempivirteni 511. Minulle tässä elossa ja olossa on haastavimpia kehitystehtäviä ollut luottaa. Luottaa siihen, että myrskyissäkään en ole yksin. Ja mutkat ja mäkipaikat tulevat ajallansa tarpeeseen. Mitä minä tietäisin ilosta, jos en olisi surua tuntenut.
Halauksin Kirsi
Ps. Saanko linkittää blogisi omaani?
Ihanat sanat! :)
kiitokset teille molemmille! elämässäni on nyt jotenkin suunta hakusessa... tämmöiset laulut on ajankohtaisia. kaikki on ihan sumussa, mistä tietää mille tiellä lähteä ja mikä lopulta on se oikea?
joo ja kirsi, tottakai saat! en ole noudattanut netikettiä (suokaa sori) vaan lukemiani suoraan linkittänyt tuohon sivuun. jos haluatte omianne poistettavaksi, niin ilmoitelkaa - kiitos
Lepää Riikka rauhassa Isän käsivarsilla. Ei Hän sinulta suorituksia tahdo vaan sanoo:"tyttäreni usko ainoastaan."
Lähetä kommentti