mitä meille kuuluu?arkea, jossa työ- asunto- ja päivähoitokuviot eivät ole selvinneet
- eikä se, millaisella kokoonpanolla tästä jatketaan.
epävarmuus koettelee kärsivällisyyttä! elämää kun ei voi hallita.
kuinka vaikeaa onkaan luottaa, että kaikki on kyllä järjestetty jo...
muuten ollaan yritetty keskittyä oleelliseen;
nautittu syysilmoista ja rauhallisesta yhdessäolosta.
epävarmuus koettelee kärsivällisyyttä! elämää kun ei voi hallita.
kuinka vaikeaa onkaan luottaa, että kaikki on kyllä järjestetty jo...
muuten ollaan yritetty keskittyä oleelliseen;
nautittu syysilmoista ja rauhallisesta yhdessäolosta.
8 kommenttia:
Isä Jumalaan saamme luottaa.
Kyselen tässä, millaisella kokoonpanolla Hän tahtoo teidän jatkavan.
Rukoilen, että Jumalan tahto kirkastuisi ja tapahtuisi.
Siunausta syyspäiviin!
kiitos, Nurkkalintu! Niin, Jumalan tahto... tiedän, ettei Hän salli eroa, vieläpä toista kertaa! Kaikki mahdollinen apu on kuitenkin nyt kokeiltu, voimavarani ovat rajalliset ja sijaiskärsijiäkin on ajateltava. Mitä ikinä tapahtuukin, ei se tapahdu Hänen tietämättään - Hänen tahtonsa on aina parempi kuin omamme. Kiitos esirukouksista!
Riikka, sitä minä illalla mietinkin, että mitkä ovat sinun voimavarasi ja kuinka lapset...
(Vaimona ja äitinä katson omasta näkökulmastani.)
En jostakin syystä meinannut saada sitten yöllä unta, joten rukoilin puolestanne ja siihen olen nukahtanut.
Luin uudemman postauksesi.
Rukoillen luotamme Jumalamme apuun.
Jumalan rauhaa, siunausta ja voimia!
voi kiitos - kultainen kiitos!
tarkoitukseni ei kuitenkaan ole ketään millääntavoin huolestuttaa.
kristittynä elämisen parhaimpia puolia on miten "tuntemattomat" sisaret ja veljet rakkaudella muistavat silloin, kun elämä on kaikkein hauraimmillaan. olen saanut tuntea merkillistä rauhaa kaiken keskellä, se on Herran ja kaikkien esirukousten ansiota. muutoin olisin musertunut jo moneen kertaan. varmasti tulee vielä heikkojakin hetkiä, mutta luotan siihen, että Hän on siellä silloinkin.
Minusta on niin hienoa, että on joku mihin luottaa, vaikka kaikki kaatuisi niskaan. Itse en tuota ole löytänyt.. tai joskus luulin löytäneeni mutta jotenkin en vaan omakseni koe.. vaikka kiinnostaakin nuo uskonasiat tavallaan. Silti vaikken niitä omakohtaisesti osaa kokea, minusta on aina hienoa lukea ihmisistä, joilla on usko johon turvata. Ja jotenkin kadehdin heitä siitä.
Voimia sinulle! Jostain syystä mietin sinua paljon, vaikken edes tunne!! Kommenttisi blogiinikin säilytin tarkasti. Niihin palailen aina välillä.. mietiskelemään.
kiitos Heli myös sinun huolenpidostasi ja kaikista ihanista kommenteistasi!
tiedätkö, usko on lahjaa vain. sen saa yksinkertaisesti ylhäältä pyytämällä. usko ei ole tekoja ja yrittämistä (uskonnollisuus on sitä). se on lepoa ja rauhaa siinä totuudessa, että Jeesus on maksanut kuolemallaan meidän syntivelkamme.
ystäväni chat-sanoin:
"Musta uskovana elämisessä on tosi mahtavaa se, että erityisesti niinä päivinä kun ei tunnu miltään saa LUOTTAA siihen, että Jeesus on erityisen lähellä. Ja että Hänen voimansa ja läsnäolonsa ei ole kiinni meidän tunteistamme tai olotilastamme"
kadehdittavuudesta: uskovan elämä ei varmaankaan ole kovin paljon helpompaa kuin muiden (päinvastoin, jotkut sanovat) eivätkä uskovat ihmiset raadollisuudessaan ole muita ihmisiä missään määrin parempia.
voimia, viisautta ja siunausta toivon myös sinulle kaikkeen arkiahertamiseesi! olet rukouksissani, jos et pahastu - sillä toivon että saisit löytää sen mitä sydämesi kaipaa. (sähköpostia saa laittaa jos joskus tuntuu siltä)
Rukoilen täällä, Riikka.
kiitos myös sinne, sennu!
Lähetä kommentti