tämänpäiväisessä raamiksessa oli aiheena viimesunnuntain evankeliumiteksti lesken rovosta. koska aihe on itselleni kovinkin ajankohtainen, haluaisin jakaa muutaman ajatuksen/kokemuksen, sillä tällaisena aikana se voisi ehkä olla jollekulle muulle rohkaisuna:
Ja hän katsahti ja näki rikkaiden panevan lahjoja uhriarkkuun. Niin hän näki myös köyhän lesken panevan siihen kaksi ropoa. Silloin hän sanoi: "Totisesti minä sanon teille: tämä köyhä leski pani enemmän kuin kaikki muut. Sillä kaikki nuo panivat lahjansa liiastaan, mutta tämä pani puutteestaan, koko elämisensä, mikä hänellä oli." Luukas 21:1-4
* mikä saa ihmisen antamaan Jumalalle
"kaiken mitä hän elääkseen tarvitsee"?
* mikä ero oon näiden kahden asian välillä:
a) että joku uhraa kiitollisena siitä, mitä Jumalalta on saanut tai
b) että hän uhraa saadakseen Jumalalta jotakin?
* millainen oli lesken usko?
* minkä perinnön leski leski jätti lapselleen?
vaikka joskus reklamoinkin yläkerran suuntaan "miksi aina minä? eikö voisi jo helpottua?" voin tänään sanoa, että minua on siunattu monella tapaa köyhällä elämällä. saan olla onnellinen ja tyytyä vähään tietäen, ettei ajalliset rikkaudet tee onnelliseksi - jakaminen sen sijaan tuplaa onnen; sekä antajan että saajan. muistan opiskeluajoista, jolloin monista erinäisistä syistä johtuen minulla ei ollut ruokarahaa/eväitä kouluun ottaa. useamman kerran kävi niin, että aamuisella bussimatkalla tyhjään lompakkoon katsottuani huokaisin, sillä päivästä oli tulossa pitkä (syömättömyys pahensi myös migreeniäni = oppimistuloksiani merkittävästi). kun ruokalaan mennessä olin jo unohtanut koko asian, niin kassan kohdalla iski paniikki: ruoka on lautasella, mutta minulla ei ole yhtään käteistä! rahapussin uudelleen avattuani sieltä löytyikin tasaraha. joskus nälkäisenä rahaa löytyi takin tai housujen taskusta, vaikka olin vakuuttunut ettei siellä hetkeä aikaisemmin ollut mitään. kokemukseni on siis, että Herra kuulee, tietää ja näkee jo ennalta - kauan ennen meitä! vaikeuksilla Hän tahtoo opettaa jotain itsestään ja meidän suhteestamme Häneen. minun on ollut äärettömän vaikea pyytää apua juuri missään asiassa: suomalaisella mentaliteetilla täytyy pärjätä itse viimeiseen saakka. voit ehkä arvata onneni määrän, kun toisinaan kävi niin, että joku ystävällinen ihminen toi pyytämättä ruokakassin - juuri oikeaan aikaan! yh-äitinä opiskellessani sain maksetuksi myös laskut jne ajallaan eikä edes opintolainaa tarvinnut nostaa.
kun nyt yhtenä iltana asuntotarjouksen kanssa tuskailin, laitoin viestiä muutamille, joiden kuvittelin voivan ainakin rukoilemalla auttamaan. seuraavana aamuna luin sähköpostini, jossa ystäväni kysyi summasta (kyse oli siis 3kk irtisanomisajan aiheuttamista päällekkäisistä vuokrista) koska heidän asiansa olivat juuri siunaantuneet niin, että pystyivät lainaamaan. hyppisin ilosta, jos se kuuluisi tapoihini mutta tyydyn kestohymyilemään: Herra on hyvä! toivon että voin joskus omalla vuorollani auttaa jotakuta hädässä, olenhan saanut kokea miten avun antaminen/saaminen on Herran mielen mukaista - ja että kaikki täällä saamani on vain lahjaa ja lainassa, poisotettavissa koska tahansa.
siksi lesken jättämä hengellinen perintö, esimerkki lapselleen (ja meille kaikille) on mittaamattoman arvokas verrattuna maallisiin perintöihin. kokonaan toinen juttu on, miten hengellisen perinnön voi antaa! toivoisin niin voivani, sillä sen saadessa ei puutu yhtään mitään :o)
4 kommenttia:
Olenpa onnellinen, että satuin eksymään blogiisi juuri tänään! Olen kovasti paininut kirjoittamiesi asioiden parissa viime aikoina. Minimituloisena yh-äitinä on joskus äärimmäisen vaikeata luottaa Herran huolenpitoon. Mutta aivan kuten sinun kokemuksesikin ovat, minä olen myös saanut olla osallinen paljosta saamisesta. Joskus on kiusallista olla aina se, joka tarvitsee jotakin toisilta, mutta joskus minä olen saanut antaa toisille jotakin, mitä ei voi rahassa mitata. Ja mielestäni se on rikkaampaa kuin euroissa voi laskea.
Kiitos tekstistäsi, se siunasi minua kovasti!
Isä kuulee rukouksemme, KIITOS JA HALLELUJA! Iloitsen suuresti, että sinua on näin siunattu!
Ihana postaus!
Me saamme luottaa, että Herramme näkee kaiken ja on aina ajantasalla.
kiitos myös kaikille kommentoijille ;o) mitä johannan kommenttiin tulee, itselleni tämä oli hyvä muistutus siitä, miten tulee toimia sisimpänsä mukaisesti. jos tuntee kehotusta toimia (Sanan mukaisesti, lähimmäisen parhaaksi) niin silloin on ehkä parempi sanoa kuin sulkea suunsa... itselleni ainakin on helpompi olla hiljaa. siunattua sunnuntaita ja alkavaa viikkoa kaikille!
Lähetä kommentti