ystävällisillä sanoilla avaa useamman oven kuin avaimella

rakastan arkkitehtuuria ja matkustellessa on mukava tutkia
julkisivuja ja nyt varsinkin sisäänkäyntejä:
koska omasta kodistamme puuttuu oma yksityinen ulko-ovi
(josta olen niin pitkään haaveillut)
on kiva nähdä erilaisia ratkaisuja ja ideoita,
miettiä miten itse tekisin, jos jonain päivänä sellaisen saisin...

luin äskettäin yhden koskettavan kirjan häpeästä,
toista vastaavaa aloittelen.
samanaikaisesti monen asian summana
puolustuskeinot ovat olleet usein ajatuksissa:
mitä olemme - mitä esitämme olevamme
- mitä haluaisimme olla?

yhtäläisiin kysymyksiin huomaan törmääväni
tuon tuosta virtuaalitodellisuudessa:
mitä kerromme itsestämme - mitä jätämme kertomatta
- miksi haluamme antaa juuri tietyn kuvan itsestämme
- mikä on todellista - mikä silmänlumetta
- kuinka paljon uskallan paljastaa itsestäni
...miksi minkään tarvitsisi edes olla julkista?

kaikkialla on kuorta ja sisintä, naamioilla tai ilman
jossain puuta, jossain betonia, jossain lasia ja mitä kaikkea -
jollain on aina ovet auki; ystäville, tuttaville, ventovieraille
- moni sulkee sisimmän, mutta jättää portin raolleen...