
tätä lakkia päähän painaessa tulee aina niin elävästi mieleen se, kun sain sen julkisesti vastaanottaa. rehtori kuiskasi "onnea teille molemmille" - olin silloin viimeisilläni esikoista odottaessa. juhlia en tohtinut järjestää, koska juhlat olivat samana päivänä lasketun ajan kanssa. aamusella sitten soitin lähimmät, ettei ole vielä pikkuista kuulunut, tulisitteko kahville... kolmen päivän kuluttua soitin äidille (!!!) pitäisiköhän nyt lähteä... äiti toppuutteli, ettei nyt ihan vielä, käykää vaikka kävelyllä. luurin alas laskettuani putosin polvilleni ja sanoin että nyt mennään. poika syntyi reilun tunnin kuluttua, huonon käyrän takia imukuppiavusteisena. 12v on tuonut ja vienyt kaikenlaista. voin sanoa saaneeni oikein kokemusrikkaan elämän! toivon tulevan tuovan paljon lisää kokemuksia, mielellään sellaisia... positiivissävytteisiä :o) lakituksen jälkeen olin 4v kotona, hankin pari tutkintoa lisää ja nyt toivon oikein kovasti pääseväni jatkokoulutukseen. kädet ristiin!
5 kommenttia:
kuvasta; ihana peitto!
tekstistä; mille alalle oot hakeutumassa?
Onpa ollut muistorikas lakitushetki. Kylmä kiipesi käsivarsilleni kuin luin kirjoittamaasi - kiitos, kun jaoit¨palan muistojasi meille.
Auringoa vappuun ja viikonloppuun.
Kiitos näistä jaetuista muistoista.
Muistan rukouksissani jatkokoulutustoivettasi.
Oih, onnea sun molemmille 'isoille' jo! Rukoillaan opiskelujen puolesta!
Niin ja meitä odottaa Fireproof myös, ostettuna, muttei katsottuna vielä..
kiitos kun jaksatte muistaa!
viluinen: oman alan opetusta toivon pääseväni lukemaan (asiantuntijuus tutkijana kiinnostaisi myös, kv tehtävät jne). toivon voivani täyttää tehtäväni täällä... mun palkalla ei perhettä elätetä ja päivätyö on tarpeen, joten jatkokoulutus tuntuu järkevimmältä ratkaisulta - vain muutama vuosi lisää. Isän taskuun!
Lähetä kommentti