olotila

veljeni sai jatkaa tässä ajassa, toistaiseksi
huh! helpotusta ja kiitollisuutta...
viikon jännitys vaihtui totaaliseen väsymykseen

4 kommenttia:

-T kirjoitti...

Hyvä kuulla veljesi puolesta! Voimia vielä teille!!
Meidän ihmisten inhimilliset tunteet, kokemuksemme, ovat osa ihmisyyttä... Niistä ei kannata syyttää itseään, ei ketään. Olemme ihmiset niin pieniä suurten asioiden edessä ja usein myös kysymyksiä luonnollisesti ja ymmärrettävästi herää...
Ei löydy sanoja, mutta lohtua näihin päiviinne ja Taivaan Isän hyvää huolenpitoa!!!

riikka kirjoitti...

kiitos tk! mitä sanoit on ihan totta. on vaan niin väärin purkaa syyttömiin paineitaan - ihankuin muilla ei niitä olisi. onneksi heillä on ollut kärsivällisyyttä antaa anteeksi...

vakava sairastuminen on valtava elämänmuutos, kun elämäntyyliä on vaihdettava ihan kokonaan. varmasti ainakin aluksi on taisteltava päivittäin kaikenlaisia kiusauksia vastaan... kiitollisia saadaan olla, ettei Isä anna sen enempää kannettavaksi kuin mitä kukin jaksamme. ja että nämäkin vaikeudet koituvat varmasti lopulta siunaukseksi hänelle, meille ja niin monelle monelle muulle. PTL!

Sennie kirjoitti...

Hienoa kuulla. Mutta jatketaan rukouksia.

riikka kirjoitti...

Kiitos Sennie sinullekin! Jokainen päivä on lahjaa, nyt sen on niin konkreettisesti saanut kokea. Ja on ollut taas niin hämmästyttävää kokea, miten rukoukset kantavat. Rukous on yksi parhaimmista asioista, mitä toisen puolesta voi tehdä <3