lepo

lepo on sitä, kun ei tarvitse yrittää
- saa armollisesti vain olla
ja luottaa, että asiat hoituvat

tänä viikonloppuna olen saanut levätä:

istuin peppuni puuduksiin seminaarissa
jossa tulin yltäkylläisesti ravituksi,
sain sitä, jota tietämättäni olin janonnut

olen saanut paeta pimeään makuuhuoneeseen peiton alle
sillä aikaa kun rakas (joskus niin ärsyttävä) mieheni
hoiti siivouksen ja lasten iltatoimet pitkän kaavan mukaan

heidän ääniään kuunnellessani hiljaa mielessäni
kiitin - siis siunasin - häntä, jonka olen saanut;
vaikka on ollut vaikeaa, Luoja on kyllä tiennyt
kuka minulle ja meille parhaiten sopii

sitten nukutettuani pienimmän saunoimme
samalla aukoen viikon umpisolmut

silloin aavistin levon olevan siinä
kun hän rakastaa, vaikka en ansaitse sitä

tänään lepoa on ollut
kun mies otti lapset ja lähti jumalanpalvelukseen

olen saanut lukea eilen hankkimaani kirjaa rauhassa ja
viedä koiran metsälenkille, jossa itse pääsin kuulemaan
mustarastaan laulua, suksien ja sauvojen suihkintaa
sekä kaukaa kantautunutta kirkonkellojen soittoa

*
harras toiveemme ei toteutunut...
sen sijaan saimme kauan kaipaamaamme tukea,
joka merkitsee paljon enemmän kuin ulkoiset puitteet

Sinkkonenko se oli joka sanoi, että
"lasten koti on vanhempien välisessä suhteessa"
sitä parempaa kotia saamme olla rakentamassa

kiitos, Jeesus

3 kommenttia:

Sara kirjoitti...

Kauniisti ja varmaankin niinoikealla asenteella kirjoitettu...
Herra siunatkoon toiveenne ja täyttäköön sydämen kaipauksen.

riikka kirjoitti...

kiitos Sara!

monimonimonikulttuurisen uusperheen arki on toisinaan suhteellisen haastavaa... ilman rakkautta, ymmärrystä, yhteistä tahtoa ja anteeksiantoa se ei onnistuisikaan.

rakastuminen ja rakastaminen on kaksi eri asiaa. kun rakastuneena oleminen loppuu, alkaa rakastaminen. avioliitto onkin hyvä suoja; vaikkei tuntisikaan enää rakkautta, edes halua rakastaa, tulisi meidän silti TAHTOA, niinkuin olemme luvanneet. siellä peiton alla elämämme ääniä kuunnellessani sain rakastua mieheeni uudelleen.

oma rakastamisemme on aina jossain määrin vajavaista. onneksi on kuitenkin olemassa täydellinen rakkaus! kaikki täällä kokemamme on vain aavistusta siitä. Jumala on rakkaus, jota saamme pyytää kotiimme ja sydämiimme asumaan. ja siellä Hän lupaa olla :o)

-T kirjoitti...

Tuo on tosi hyvin sanottu (kenen sanat sitten alkujaan ovatkaan) että "lasten koti on vanhempien välisessä suhteessa"
Olkaa siunattuja!