keskiviikko

tästä päivästä jäi erityisesti mieleen
piiiitkä puhelinkeskustelu ystävän kanssa,
jolle vuodenvaihtessa annettiin elinaikaa 2-3kk.
sellaisissa keskusteluissa saa itse enemmän kuin voi antaa
ja löytää oikeat mittasuhteet omaankin elämään
- pysähtyy sen äärelle, mikä on oikeasti tärkeää.

Sillä ihminen on kuin ruoho, ihmisen kauneus kuin kedon kukka.
Ruoho kuivuu, kukka lakastuu, mutta Herran sana pysyy iäti.
1. Piet. 1:24-25

Ei kommentteja: