onnea on kutsua ystävä kylään,
keittää kuppi kuumaa,
katsella keskenään touhuavia lapsia,
muistella menneitä...
onnea on, kun saa lopulta suunnata
katseet eteen- ja ylöspäin
*
oven painuttua kiinni olin kiitollinen;
ymmärsin, ettemme olleet ainoita - meitä on niin monia
ja tarvitsemme toisiamme kaukaisuuksistamme käsin
keitetään lisää kahvia, maistuisiko?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti