lauseidenpäättämistehtävä

Kiitos Kirsi-Tuuli! Täältä pesee:

Harrastan...
lukemista - nykyään ehkä eniten netissä. siellä kommunikoin, löydän uusia ajatuksia, sanoja ja kuvia - janoan viisautta sekä inspistä ja ideoita... ahhh! luovuus on hyvin haavoittuvainen osa-alue, joka kärsii eniten kiireestä ja muista elämän paineista. juuri luovia harrastuksia kaipaan! valokuvausta, käsitöitä... ehkä tulee vielä sekin päivä, jolloin voin pitää myös fyysisestä kunnostani parempaa huolta

Haastavinta elämässäni...
ihmissuhteet

Rakastan...
lämpöä ja läheisyyttä,
rakasta, arvokasta, hyvää isä-Jumalaa,
pikkuisia ipanoitani, omaa perhettäni sekä muita läheisiksi kokemiani ihmisiä,
kauneutta ja hyvyyttä ympärilläni mukavien makujen, muotojen, värien ja äänien muodossa

En voisi elää ilman...
uskoa

Haaveilen...
täyttäväni tehtäväni, pääseväni päämäärään... sekä ystävyyssuhteista. myös monista maallisemmista, materialistisemmista iloa tuottavista asioista haaveilen iiihan pikkuisen ;o)

Pelkään...
onpa kohtalokkaita kysymyksiä... riippuvuudet, sairaudet ja menetykset ovat raskaita ottaa vastaan - mutta onhan niistäkin selvitty!

Elämässäni on pysyvää...
muutos. äitiys. hauraus - minä enkä elämäni ole pysyvää, vain Hän on!

Naapurini eivät tiedä...
juuri muutimme joten he eivät taida tietää juuri muuta kuin että täällä asuvat ne kovaääniset, temperamenttiset äiti ja kolme lasta ;o)

Vaatekaapissani...
on harvoin mitään päällepantavaa! mutta se koostuu pääasiassa mustista, valkoisista, harmaista, sinisistä ja ruskeista väreistä, maskuliinisen ja feminiinisen suloisesta sekasotkusta

En ole koskaan...
ollut rakastettu, kai. ehkä määrittelen rakastamisen väärin? ehkä en ymmärrä sitä ollenkaan?

Eniten arvostan...
armoa. sitä, että saa tuntea olevansa arvokas, hyväksytty ja rakastettu juuri sellaisena kuin on. rehellisyyttä ja uskollisuutta. sielun lepoa ja rauhaa Kaikkivaltiaan ja toisten ihmisten läsnäolossa. unohtamatta sellaista kantavaa, voimavaraistavaa arkipäiväistä iloa :o)

Haluaisin tavata...
paljon paljon paljon uusia ihmisiä, päästä lähelle, löytää sielunveljiä ja -sisaria sekä kokea yhteyttä - voiko sellaisesta koskaan saada kyllikseen?

Haastan kaikki, joita kutkuttaa tehdä oma versio tästä haasteesta

miksei aika kulu?

olo on kuin lapsilla jouluaattona!

on olemassa osoite, jossa on kiva käydä pyörähtämässä kadun päässä, ovella, ihan lähellä - mutta kuitenkin aivan liian kaukana. lasken viikkoja, päiviä... lopulta tunteja, minuutteja ja sekunteja. 2/3 makuuhuoneista on selvitelty muuttokuntoon. laadittu muuttosuunnitelma, noudatettu sitä siinä missä tähän asti ollaan pystytty - vain lopullinen toteutus ja arviointi on jäljellä. ei malta, ei malta, ei malta o-d-o-t-t-a-a! jalat kuopivat, renkaat ruopivat - nyt heti olisi jo päästävä, ihan heti! äkkiä nyt, tulisipa joku ja välttämättä haluaisi tämän nykyisen... ;o)

taitaa tulla totta

pääsin katsomaan uutta kotia :*)
kuten kuvista näkyy, siellä oli remontti kesken. illat pitkät olen pyöritellyt pohjaa käsissäni miettien, mitä laitetaan pois, mitä säästetään ja onko pakko hankkia mitään... jos on, niin mahdollisimman vähän ja hyvin harkiten. asunto on standardien mukainen peruskoti - enempää emme tarvitsekaan. alimmaisesta makuuhuoneen kuvasta näkyy se tärkein: hyvät kaverit pihan toisella puolella :o)
koettelemuksista johtuen uskon muuttoon
vasta sitten kun on avaimet käsissä!

be lifted high

Sin and its ways grow old / All of my heart turns to stone
And I'm left with no strength to arise / How You need to be lifted high
Sin and its ways lead to pain / Left here with hurt and with shame
So no longer will I leave your side / Jesus, you be lifted high

:,: You be lifted high / You be lifted high
You be lifted high in my life / Oh God / And I fall to my knees
So it's you that they see / Not I / Jesus, you be lifted high :,:

And even now that I'm inside your hands / Help me not to grow prideful again
Don't let me forsake sacrifice / Jesus you be lifted high
And if I'm blessed with the riches of kings / How could I ever think that it was me
For you brought me from darkness to light / Jesus, you be lifted high

:,: You be lifted high... :,:

Jesus, you'll be lifted high /Oh Jesus, you be lifted high
Oh you be lifted high /
Oh you be lifted high in my life
Oh God / And I fall to my knees
So it's you that they see / Not I

Jesus, you be lifted high

huolenpidosta

tämänpäiväisessä raamiksessa oli aiheena viimesunnuntain evankeliumiteksti lesken rovosta. koska aihe on itselleni kovinkin ajankohtainen, haluaisin jakaa muutaman ajatuksen/kokemuksen, sillä tällaisena aikana se voisi ehkä olla jollekulle muulle rohkaisuna:

Ja hän katsahti ja näki rikkaiden panevan lahjoja uhriarkkuun. Niin hän näki myös köyhän lesken panevan siihen kaksi ropoa. Silloin hän sanoi: "Totisesti minä sanon teille: tämä köyhä leski pani enemmän kuin kaikki muut. Sillä kaikki nuo panivat lahjansa liiastaan, mutta tämä pani puutteestaan, koko elämisensä, mikä hänellä oli." Luukas 21:1-4

* mikä saa ihmisen antamaan Jumalalle
"kaiken mitä hän elääkseen tarvitsee"?
* mikä ero oon näiden kahden asian välillä:
a) että joku uhraa kiitollisena siitä, mitä Jumalalta on saanut tai
b) että hän uhraa saadakseen Jumalalta jotakin?
* millainen oli lesken usko?
* minkä perinnön leski leski jätti lapselleen?

vaikka joskus reklamoinkin yläkerran suuntaan "miksi aina minä? eikö voisi jo helpottua?" voin tänään sanoa, että minua on siunattu monella tapaa köyhällä elämällä. saan olla onnellinen ja tyytyä vähään tietäen, ettei ajalliset rikkaudet tee onnelliseksi - jakaminen sen sijaan tuplaa onnen; sekä antajan että saajan. muistan opiskeluajoista, jolloin monista erinäisistä syistä johtuen minulla ei ollut ruokarahaa/eväitä kouluun ottaa. useamman kerran kävi niin, että aamuisella bussimatkalla tyhjään lompakkoon katsottuani huokaisin, sillä päivästä oli tulossa pitkä (syömättömyys pahensi myös migreeniäni = oppimistuloksiani merkittävästi). kun ruokalaan mennessä olin jo unohtanut koko asian, niin kassan kohdalla iski paniikki: ruoka on lautasella, mutta minulla ei ole yhtään käteistä! rahapussin uudelleen avattuani sieltä löytyikin tasaraha. joskus nälkäisenä rahaa löytyi takin tai housujen taskusta, vaikka olin vakuuttunut ettei siellä hetkeä aikaisemmin ollut mitään. kokemukseni on siis, että Herra kuulee, tietää ja näkee jo ennalta - kauan ennen meitä! vaikeuksilla Hän tahtoo opettaa jotain itsestään ja meidän suhteestamme Häneen. minun on ollut äärettömän vaikea pyytää apua juuri missään asiassa: suomalaisella mentaliteetilla täytyy pärjätä itse viimeiseen saakka. voit ehkä arvata onneni määrän, kun toisinaan kävi niin, että joku ystävällinen ihminen toi pyytämättä ruokakassin - juuri oikeaan aikaan! yh-äitinä opiskellessani sain maksetuksi myös laskut jne ajallaan eikä edes opintolainaa tarvinnut nostaa.

kun nyt yhtenä iltana asuntotarjouksen kanssa tuskailin, laitoin viestiä muutamille, joiden kuvittelin voivan ainakin rukoilemalla auttamaan. seuraavana aamuna luin sähköpostini, jossa ystäväni kysyi summasta (kyse oli siis 3kk irtisanomisajan aiheuttamista päällekkäisistä vuokrista) koska heidän asiansa olivat juuri siunaantuneet niin, että pystyivät lainaamaan. hyppisin ilosta, jos se kuuluisi tapoihini mutta tyydyn kestohymyilemään: Herra on hyvä! toivon että voin joskus omalla vuorollani auttaa jotakuta hädässä, olenhan saanut kokea miten avun antaminen/saaminen on Herran mielen mukaista - ja että kaikki täällä saamani on vain lahjaa ja lainassa, poisotettavissa koska tahansa.

siksi lesken jättämä hengellinen perintö, esimerkki lapselleen (ja meille kaikille) on mittaamattoman arvokas verrattuna maallisiin perintöihin. kokonaan toinen juttu on, miten hengellisen perinnön voi antaa! toivoisin niin voivani, sillä sen saadessa ei puutu yhtään mitään :o)

syksyn satoa ja valonpilkahdus hämärässä

vihdoin alkaa vaikuttaa siltä, että ainakin asuntoasiat alkavat mahdollisesti-ehkä-pikkuhiljaa selviämään... kyllä tätä on odotettu! jos asiat lutviutuvat tarjotun asunnon osalta suunnitellusti, muutto ajoittuisi ehkä lokakuun loppupuolelle - silloin on tasan vuosi kulunut siitä, kun aloin (asumisoikeus)asunnon vaihtoa järjestellä. työ- ja päivähoitoasiat toivottavasti ratkeavat sitten omalla ajallaan ja painollaan, mutta se yksi tärkeä juttu... ollako vai eikö olla? sitä en tiedä.

(huoli)vuoren valloitus

mitä meille kuuluu?
arkea, jossa työ- asunto- ja päivähoitokuviot eivät ole selvinneet
- eikä se, millaisella kokoonpanolla tästä jatketaan.
epävarmuus koettelee kärsivällisyyttä! elämää kun ei voi hallita.
kuinka vaikeaa onkaan luottaa, että kaikki on kyllä järjestetty jo...
muuten ollaan yritetty keskittyä oleelliseen;
nautittu syysilmoista ja rauhallisesta yhdessäolosta.

keltaista

eilen avautunut, kesän ensimmäinen ja viimeinen itsekasvatettu kukka. tyttö kylvi toukokuussa syntymäpäivälahjaksi saamistaan siemenistä. kitukasvuisuutta havaittavissa, sillä kastelu unohtui kuukausiksi...
sitkeä se kuitenkin on täyttäen ilostuttavan tehtävänsä :o)

tästä kaikesta

Aina en voi tietää
kun kulkua teen
Minne tieni vie tää
mut silti mä meen

Luotan lupaukseen
vielä tää kirkastuu
ja alkaa uus

Mut joskus matka painaa
kun kauas nää en
levottomuus hiipii
etsiytyy sydämeen
mut levottomuudessa
mieli levollisin saa hengittää ilmaa

:,: Tästä kaikesta mä Sinua voin ylistää
oot kaikki, se riittää
ja kaikki mikä painaa, se pois pyyhitään
teit kaiken, se riittää :,:

Tällä kalliolla, siihen juurtuen
haluni on olla, pois päästä ei
Tältä alustalta, vaikka myrskyt riepottaa,
ei voi irrottaa

:,: Tästä kaikesta mä Sinua voin ylistää... :,:

(Juha Tapio - Tästä kaikesta)

levottomat tuulet

Tää ei ole ranta viimeinen
eikä loppu ihmisen
tää on kahden juttu katkollaan

Eikä tästä historiaa saa
kovin suurta kirjoittaa
mut se sydämiimme painetaan

Ehkä joskus jälkeen kaiken tän
löytyy syitä enemmän

:,: Kun aika on tai muuten vaan
tulee levottomat tuulet noutamaan
ja ne vie minut mukanaan

En onneton oo kokonaan
mut ne tuulet viheltää taas kutsuaan
enää hetken luonas olla saan :,:

Tää ei ole sonetti tai muu
rakastavaisten täysikuu
tää on avain eri osoitteen

Elämää ei tästä millään saa
elokuvaa suurempaa
ehkä yhden kuvan haalenneen

Vielä joskus jälkeen kaiken tän
löytyy syitä enemmän

:,: Kun aika on tai muuten vaan... :,:

Ei tästä saa
sen suurempaa
se riittää kun me muistetaan

:,: Taas aika on ja muuten vaan... :,: